Kellon sanelemaa

Vuosi on vaihtunut ja sitä mukaan kalenteritkin. Ajan määritteleminen tuntuu sanelevan koko yhteiskunnan menon, mikä on sekä hyvä että huono asia. Vuosituhannet, -sadat ja -kymmenet, vuodet, kuukaudet, viikot, päivät, tunnit, minuutit ja sekunnit - lähes jokaiselle tuttua listaa länsimaisessa yhteiskunnassa. Järjestelmiä luodaan, jottei yhteiskunnasta tulisi kaoottista pyörremyskyä.

Vaikka esim. länsimainen kalenteri perustuu planeettamme kiertoon auringon ja vuorokausi itsensä ympäri, järjestelmä ei ole aukoton. Siitä on paljon harmia vuorokausirytmin ollessa hakusessa mm.nuorilla, joille aikaiset kouluaamut eivät olisi oikeasti suositeltavia. Lisäksi jos ei voi nukahtaa aikaisin, päivätyöt voivat tuottaa ongelmia.On toki ammatteja, joissa on oltava aina valmiina, mutta muussa tapauksessa toimivampaa voisi olla viikossa tietty määrä suoritettava työ vapaavalintaiseen aikaan.

Ajanlasku ynnä muut voivat myös sekoittaa ihmisten päät - mm.kultit, joissa tehdään itsemurha maailmanloppua odottaessa. Kyse on vain keksimästämme ajanlaskusta, joten se ei määrää universumin suuria tapahtumia. Näin voisi sanoa myös luvun 13 pelosta eli se voi haitata vain itseään toteuttavana ennusteena, jos siihen niin kovasti uskoo ja tekee asioita vahingossa "toteuttaen sitä".

Tällaisissa uudenvuoden mietteissä mennään.

 

 

Elikkäs tässä blogissa kyseenalaistan vähän sitä sun tätä...

Löysin kirjoittamani esseen filosofiasta,  jonka olin tehnyt pari vuotta sitten. Voisin käsitellä asiaa laajemminkin, mutta aloitan nyt näin. Tässä esseeni (toivon kommentteja syvällisen keskustelun aloittamiseksi):

Vapaa tahto on illuusio

                                           teoreettinen filosofia

Suomi on vapaa maa. Ihmisillä on myös määritelty olevan vapaa tahto. Uskoo ken tahtoo, kirjaimellisesti. Vapaa tahto on nimittäin ympäripyöreä käsite. Arkipäiväisesti ajateltuna se ymmärretään oikeutena omiin mielipiteisiin ja päätöksiin, mutta syvällisellä tasolla tämä on suppea määritelmä.                        

                      Analyyttisesti ajateltuna vapaan tahdon voisi käsittää aivojen bio- ja sähkökemiallisten toimintojen aikaansaamaksi tietoisuudeksi omalta kannalta. Vapaa tahto on siis kompositio siitä, mitä ihminen havaitsee ja miten hän tulkitsee sen omien näkemystensä mukaisesti. Vapaata tahtoa voi siis käsitellä aivojen luomana illuusiona. Joistakin tämä saattaa olla liian komplisoitunutta, joten he ajattelevat vapaan tahdon olevan jotain hengellistä. Nämä ihmiset nostavat meidät muun luonnon yläpuolelle, vaikka se on turhaa glorifioimista.

Heistä ei ole loogista, että aivot jotka ovat materiaa, tarkkailisivat subjektina itseään objektina. Se on kyllä ihan yhtä järkevää, kuin miettiä esimerkiksi sitä, mitä muut mahtavat sinusta ajatella. Siinäkin tarkastelet itseäsi ikään kuin et olisi sinä, vaan joku muu. Ensimmäisessä esimerkissä ja jälkimmäisessä on tosin pieni ero, minkä takia jälkimmäinen on yleensä helpommin selitettävissä pinnallisesti. Ensimmäisessä sekä subjekti ja objekti ovat samat, kun taas jälkimmäisessä ne tavallaan ovat ja eivät. Jälkimmäisen esimerkin tekee pinnallisesti ymmärrettäväksi se, että kaikki ovat varmasti pohtineet, mitä joku muu itsestä miettii. Syvällisellä tasolla asian voi kuitenkin käsittää subjektin ja objektin kannalta kahdella eri tavalla. Voit ajatella olevasi oma itsesi pohtimassa itseäsi jonkun muun mielipiteillä tai voit ajatella olevasi tämä henkilö. Jälkimmäisessä tapauksessa subjekti ja objekti käsitetään eri henkilöiksi.                                                                                                                                               

Vapaata tahtoa voi miettiä myös eläinten tasolta. Voimme pohtia, mitä ne ajattelevat. Sitä on kiintoisaa pohtia, koska niillä ei ole niin korkeatasoista aivotoimintaa. Voimme ajatella niiden elävän vain vaistojen varassa tai ajatella niillä olevan vapaa tahto. Koska ne tekevät tahtonsa mukaan, oletetaan niillä olevan vapaa tahto. Jos niillä ei ole, voimme ajatella vapaan tahdon olevan korkeamman aivotoiminnan luoma illuusio. Vaikka eläimillä olisikin vapaa tahto, on muistettava, että aivojen bio- ja sähkökemialliset toiminnot luovat ihmisille sen, minkä käsitämme vapaaksi tahdoksi. Näin ollen vapaa tahto on tavallaan illuusio, jonka aivomme ovat luoneet. Tietoisuus ja vapaa tahto, illuusioita ne vain ovat.